Kuolema ja hautajaiset eivät ole kovin yleisiä puheenaiheita kahvipöydässä, mutta ne ovat asioita, jotka jokainen meistä tulee kohtaamaan, läheisten ja sukulaisten kohdalla, sekä lopulta omissa hautajaisissa. Moni ei enää koe yhtä kiinteää yhteyttä perinteisiin uskonnollisiin rituaaleihin, ei kuulu kirkkoon tai haluaa jostain muusta syystä vaihtoehtoisen hautauksen. Osittain ympäristöarvojen, osin muista syistä, olen ainakin itse viehättynyt ajatuksesta ekologisista hautajaisista ja samaan aikaan olen kiinnostunut tallentamaan ihmisten henkilöhistoriaa erilaisiin sähköisiin julkaisualustoihin. Näitä kahta mahdollisuutta yhdistämällä rakentui uutta ja vanhaa yhdistävä hautaustapa. Continue reading ”Ekologiset hautajaiset ja sähköinen muistomerkki”
Kategoria: Filosofia
Vapauden kaivo
Alkuperäinen julkaisu 27.02.2017: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82649-vapauden-kaivo
”Vapaa kuin taivaan lintu!”, on yksi pitkään ihmisten keskuudessa elänyt vapauden vertaus. Sen avulla voin aloittaa kirjoitukseni vapaudesta ja sen luonteesta. En ole sinut vapauden käsitteen kanssa. Sen määritteleminen on vaikeaa, koska kysymyksessä on subjektiivinen kokemus, ei universaali arvo.
Vapaus fyysisen todellisuuden rajoitteista (luonnonlaeista) on mahdottomuus. Ihminen ei voi olla vapaa kuin lintu, koska meillä ei ole siipiä. Eikä vapaus painovoimasta ole se mitä ihmiset tarkoittavat puhuessaan vapaudesta. Täydellinen vapaus on mahdollista vain mielikuvituksessa.
Koska vapaus fysiikan laeista ei ole ihmiselle mahdollista, lähden liikkeelle siitä havainnosta, että vapaus on subjektiivinen kokemus. Se ei siten ole suoraan sidoksissa ympäristöömme, se on suhde, joka perustuu henkilökohtaiseen tunteeseen. Mistä voimme olla vapaita, jos emme voi vapautua ympäröivän todellisuuden rajoitteista ja koko käsitteen sisältö syntyy oman päämme sisällä? Mitä on vapaus? Continue reading ”Vapauden kaivo”
Matkalla minussa
Alkuperäinen julkaisu 09.09.2011: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82582-matkalla-minussa
Pystyn erottelemaan itsestäni tietoisen osan. Sen lisäksi tiedän, että kokonaisuus jonka muodostan on monimutkainen symbioosi, erilaisia bakteereja, soluja ja sähkövirtaa. Se on fyysinen olemukseni, kutsutte sitä millä nimellä tahansa. Pelkkää ”kvarkkien tanssia” tai ei, se on silti osa minua ja kokonaisuutta, josta muodostuu kokemus olemassaolosta.
Tietoisuuden ja fyysisen olemassaoloni välissä on silti jotain, johon yritän nyt tarttua. Väitän, että jokaisessa ihmisessä on myös yhteisöllinen minuus, jota yritän kirjoituksessa tuoda esille. Ajatuksen juuret ovat jossain syvällä, Seppo Oikkosen kirjoitukset ovat toimineet inspiraation lähteenä. Kirjoitus omantunnon kokemuksesta (kirj. Kaisa Kansine) herätti kysymyksiä, jotka lopulta johtivat tähän kirjoitukseen. Continue reading ”Matkalla minussa”
Ihmisen ymmärtämisen sietämätön vaikeus
Alkuperäinen julkaisu 17.12.2011: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91555-ihmisen-ymmartamisen-sietamaton-vaikeus
Ihmisten välillä on ikuinen muuri, joka estää meitä ymmärtämästä toistemme tapaa elää ja ajatella. Se on ympäristön ja kokemusten muodostama kokonaisuus, jonka sisältä katselemme ja tulkitsemme maailmaa. Usein näemme vain oman puolemme rajasta, joka meitä erottaa ja teemme helposti sen virheen, että uskomme ruohon olevan saman väristä muurin toisellakin puolella.
Suomalaisen on helpompi ymmärtää toista suomalaista, kuin täysin vastakkaisesta kulttuurista tulevaa henkilöä. Savolaisen on helpompi ymmärtää toista savolaista. Minun on helpompi ymmärtää perhettäni ja lähimpiä ystäviäni. Continue reading ”Ihmisen ymmärtämisen sietämätön vaikeus”
Lyhyt tutkielma ”toisesta”
Alkuperäinen julkaisu 29.12.15: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209090-lyhyt-tutkielma-toisesta
Kirjoitus käsittelee Zizekin dokumentissa viitattua ”suurta toista”, josta itse puhun ”toisena”. Kohta löytyy dokumentista ensimmäisen puolentoista tunnin jälkeen (n. 1:38:00).
Zizek ja elokuvan kätketty ideologia: http://areena.yle.fi/1-2059390
Zizekin dokumentissa puhutaan tietoisuudella olevasta ominaisuudesta, jota hän kutsuu ”toiseksi”. Toinen on minän rinnalla oleva kollektiivi, jota käytämme peilaamaan minua, luodaksemme kontrastin, vertailukohteen. Tämä on (todennäköisesti) seurausta siitä, että ihmisen hahmotuskyky on erotteleva (musta/valkoinen, kylmä/kuuma…). Suurin osa uskonnoista on jossain määrin dualistisia (hyvä/paha), mikä on varmasti seurausta samasta asiasta. Palaan myöhemmin siihen, miten uskonnot liittyyvät ”toiseen”. Continue reading ”Lyhyt tutkielma ”toisesta””