Olen jo pitkään miettinyt erilaisia vaihtoehtoja, millä talouden ja yhteiskunnan rakenteita voidaan muuttaa siten, että ne pystyvät vastaamaan nopeasti muuttuvan maailman erilaisiin haasteisiin. Mietin tavoitteita, jotka pitää ottaa lähtökohdaksi suunnittelussa ja päädyin seuraaviin: vallan hajauttaminen, työttömyyden ja köyhyyden poistaminen, teknologian luoman vapauden hyödyntäminen, ja kestävä kehitys. Artikkelissa esitettyihin ratkaisuehdotuksiin olen päätynyt pitkän kehitystyön jälkeen. Malli on matkan aikana kehittynyt tarkemmaksi ja samalla olen ratkaissut joitain käytännön ongelmia. Kaksi tärkeintä ominaisuutta, joiden päälle olen taloutta ja sektorijakoa lähtenyt rakentamaan olivat julkisen sektorin erottaminen omalla valuutalla ja työoikeuden liittämisen kansalaisen velkatiliin. Uudempaa materiaalia on valuuttajärjestelmän käytännön toteutus, sekä suositus siirtää julkinen sektori osuuskuntien yhteistyön varaan rakennetuille markkinoille.
Julkisen sektorin palvelutili ja työoikeus
Lähtökohtana on julkisen sektorin erottaminen yksityisestä, siirtämällä osa tuotannonaloista julkisen valuutan piiriin. Jokaiselle kansalaiselle luodaan henkilökohtainen velkatili, jolla maksetaan julkisen sektorin palvelut. Tilin saldo voi vapaasti liikkua plussan (kredit) ja velan välillä, sovittujen velkakattojen puitteissa. Jokaisen maksutapahtuman aikana syntyy velan rinnalla työoikeutta, joka vastaa palvelun tai tuotteen hintaa. Luomalla työoikeus julkiselle sektorille, jokaisella kansalaisella on mahdollisuus maksaa velkansa ja elättää itsensä, työskentelemällä julkisia palveluja tuottavassa osuuskunnassa.
Kahden valuutan talousjärjestelmä ja valuuttakorit
Julkisen valuutan rinnalla toimiva yksityinen sektori saa vapaasti luoda itselleen erilaisia valuuttoja. Sen takia kahden valuutan järjestelmä on virheellinen nimi talousjärjestelmän valuuttajärjestelmälle. Sektorien erottaminen toisistaan mahdollistaa yksityisen sektorin vapaan sääntelyn, sekä tasapainottaa sektorien välistä työnjakoa ja hintatasoa, joustavien valuuttokurssien ansiosta. Kuluttajien arkea helpottamaan voidaan luoda julkisen valuutan ja isojen yksityisten valuuttojen muodostamia valuuttakoreja, joiden osuuksia kansalaiset voivat käyttää maksuvälineenä. Valuuttakoreissa rahan luomista seurataan ja säännellään koriin liittyneiden tahojen välisellä sopimuksella. Sektorien erottamien toisistaan tarjoaa kansalaisille kahdet eri markkinat, sekä kuluttajina, että työntekijöinä. Julkisella sektorilla tuotetut perushyödykkeet luovat talouden perusrakenteet, mutta ihmiset kulkevat joustavasti eri sektorien välillä ja keskittyvät tuottamaan palveluja kyseisen markkinatilanteen mukaisesti.
Kysyntävetoinen talousmalli
Nykyinen tuotantorakenne lähtee investoinnista ja päätyy ostopäätökseen. Pääoman tuottotavoitteet rajoittaa investoinnit tuottaviin kohteisiin. Julkinen sektori paikkaa osan investointivajeesta tai tukee tuotantoa (esim. maatalous). Investointilähtöisen mallin kustannustehokkuutta heikentäviä tekijöitä ovat myös liika- ja alituotannon ongelmat, jotka kilpailun lisäksi aiheuttavat markkinointikuluja. Pääomavaltaisen mallin ongelma on myös vallan keskittyminen, mikä synnyttää talouteen erilaisia portinvartijoita (pankit, pääomasijoittajat, jne…), jotka rajoittavat investointien syntymistä talouteen. Investointien tuottotavoite rakentaa omistajan, johdon ja työntekijöiden välille vastakkainasettelun. Osakeyhtiön johtoa tulostavoitteilla ohjaamalla omistajien (pääoma) ja työntekijöiden (palkka) välille syntyy keinotekoinen vastakkainasettelu.
Kysyntävetoiset markkinat hyödyntävät ennakkomarkkinointia ja joukkorahoitusta. Oma suositukseni on hyödyntää julkisella sektorilla pelkkiä osuuskuntia ja säilyttää ne jäsendemokraattisina, mutta muuten vapaina järjestymään. Ennakkomarkkinoinnilla tuote voidaan testata markkinoilla ennen investointeja tuotantoon, mikä vähentää virheellisiä investointeja ja mahdollistaa tuotannon tarkemman sovittamisen kysyntään. Markkinoinnin tavoittaessa investoinnin mahdollistavan kysynnän, voidaan investointi rahoittaa keräämällä asiakkaiilta ennakkomaksu ja/tai hankkimalla muuta rahoitusta. Tuotanto on helppo sovittaa olemassaolevaan kysyntään ja sen muutoksiin. Malli mahdollistaa myös asiakkaiden osallistamisen markkinointiin, luomalla tuotannon kannattavuuteen perustuvia alennuksia.
Julkisten palvelujen joukkorahoittaminen
Merkittävä osa julkisista palveluista on mahdollista tuottaa markkinaehtoisina. Kansalaisen velkatili ja julkinen valuutta, yhdistettynä osuuskuntien järjestäytymisvapauteen, luo erilaisille ryhmille mahdollisuuden tuottaa itse tarvitsemiaan julkisia palveluja. Osa palveluista voi olla lähes omavaraisia, niissä palvelun kuluttajat ja tuottajat ovat samoja henkilöjä. Suurin osa osuuskunnista tuottaa palveluja vapaasti kaikkien palvelumaksun maksavien kansalaisten hyödynnettäväksi. Osa julkisista hankkeista koskee laajempaa joukkoa kansalaisia ja voivat olla sidottuja esim. maantieteelliseen alueeseen. Ne voidaan päättää demokraattisesti ja siirtää verotuksella yhteisvastuullisiksi, samalla tavalla miten tälläkin hetkellä toimitaan demokratiassa.
Kestävän kehityksen investointiohjelma
Hallitusohjelmat suunnitellaan yhteistyössä yliopiston kanssa, tavoitteena saavuttaa kulutuksessa tasapaino uusiutuvien resurssien tuotannon kanssa, sekä automatisoida julkisen sektorin tuottamat peruspalvelut. Nykyään automaation aiheuttaessa talouteen negatiivisen työttömyysongelman, työn väheneminen muuttuisi positiiviseksi vapaudeksi. Julkinen valuutta todennäköisesti vahvistuu pidemmällä aikavälillä työnteon tehostumisen seurauksena. Perustyöstä vapautuneet tunnit voidaan hyödyntää yksityisen sektorin palveluiden tuottamiseen, opiskeluun, tai viettää vapaa-aikana. Julkisen sektorin työoikeus varmistaisi kohtuullisen toimeentulon ja mahdollisuus ”maksaa toisen velkaa”, eli siirtää velkaa julkisen – ja yksityisen sektorin välillä, siirtää sen ostovoiman myös yksityiselle sektorille.
Pitkän aikavälin suunnitelma pilkotaan osiksi hallitusohjelmia ja toteutetaan julkisesti rahoitettuina hankkeina. Uusiutuvaan energiaan ja kierrätykseen tehdyt panostukset auttavat akuuttiin työllisyysongelmaan. Kierrätyksen automatisoinnilla sen vaatima työpanos pienenee nopeasti, ja kulutuksen ympäristöön aiheuttaman rasituksen kehitys saadaan ohjattua kestävään suuntaan.
Vanha kirjoitus kysyntäperusteisesta talousjärjestelmästä käsittelee kattavammin lähtöoletuksia, joiden päälle olen alkanut runkoa rakentamaan. Käytännön toteutus on nykyään tarkemmin ja tiiviimmin kuvattu: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/72737-kysyntapohjainen-talousjarjestelma