Alkuperäinen julkaisu 29.12.15: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209090-lyhyt-tutkielma-toisesta
Kirjoitus käsittelee Zizekin dokumentissa viitattua ”suurta toista”, josta itse puhun ”toisena”. Kohta löytyy dokumentista ensimmäisen puolentoista tunnin jälkeen (n. 1:38:00).
Zizek ja elokuvan kätketty ideologia: http://areena.yle.fi/1-2059390
Zizekin dokumentissa puhutaan tietoisuudella olevasta ominaisuudesta, jota hän kutsuu ”toiseksi”. Toinen on minän rinnalla oleva kollektiivi, jota käytämme peilaamaan minua, luodaksemme kontrastin, vertailukohteen. Tämä on (todennäköisesti) seurausta siitä, että ihmisen hahmotuskyky on erotteleva (musta/valkoinen, kylmä/kuuma…). Suurin osa uskonnoista on jossain määrin dualistisia (hyvä/paha), mikä on varmasti seurausta samasta asiasta. Palaan myöhemmin siihen, miten uskonnot liittyyvät ”toiseen”.
Toinen voi olla abstraktio muista ihmisistä (perhe, heimo, kansa, jne…) tai jumala. Usein se on sekoitus monia eri osia, mutta mielestäni sillä on selkeä merkitys osana meidän moraalijärjestelmää. Pääni sisällä olen yksin, mutta mietin itsekin usein, mitä ”muut” tästä ajattelisivat. Nämä muut ovat ”suuri toinen”.
Vaikka ”toista” ei ole, on sillä ihmiselle tärkeä funktio. Sen avulla voimme heijastaa itsemme muihin, tehdä vertailuja. Millainen ”toinen” meillä on tietoisuudessa, määrittelee pitkälti sen, minkälainen moraalikäsitys meillä on. Laki pyrkii tunkeutumaan tälle alueelle ja uhkaa kollektiivin rangaistuksella. Väitän, että myös uskonnot toimivat (osittain) tällä alueella. Ajatus kaikkivoivasta jumalasta, joka valvoo kaikkialla tekojasi on suoraan verrattavissa ”toiseen”. Rangaistusta ei anna ja valvo yhteisö, vaan jumala.
Olen itse pitkälti agnostikko, joten en ole väittämässä, että Jumala on vain tietoisuuden työkalu. Väitteeni on, että tietoisuutemme vaatii jonkun ”toisen” ja uskontojen opetukset tunkeutuvat kyseiselle alueelle. Ehkä siksi uskonnot ovat niin merkittävä osa meidän historiaa ja kehitystä?
Uskontojen ”toinen”
Uskontojen ”toinen” on oma mielenkiintoinen osionsa, koska näkisin, että sillä voi olla hyödyllisiä ja haitallisia ominaisuuksia. Synnin pelkoon (tai karman taakkaan) perustuva uskonto voi kääntyä yksilölle raskaaksi, jos ”toinen” valvoo jatkuvasti tekojasi. Mitä rajoittavampi uskonto, sitä vähemmän jää tilaa itselle. Hyviä ominaisuuksia uskonnoista löytyy, kun ”toinen” edustaa jotain ideaalia, tavoiteltavaa. Ihmisen historia on täynnä erilaisia sankareita ja myyttisiä hahmoja, joihin on pyritty samaistumaan. Näin ”toinen” vetää ihmistä kohti parempaa. Jumala toimii esikuvana.
Se, minkälaisena tämä ”toinen” näyttäytyy yksilölle, voi pitkälti määritellä hänen suhtautumistaan muuhun maailmaan. Minulla on erittäin positiivinen kuva maailmasta, huomasin sen tuossa muutama päivä sitten ja se varmasti pitääkin paikkaansa, koska en pelkää ihmisiä. Uskallan tutustua ja koen olevani turvassa. Väitänkin siis, että olen sinut ”toiseni” kanssa. Jos ”toinen” taas näyttäytyy vihamielisenä, et pääse tietoisuudessasikaan vihamielisyyttä pakoon ja saatat tehdä oikeasta toisesta vääriä tulkintoja. Tällaisia piirteitä on selvästi nähtävissä suhtautumisessa vieraisiin kansoihin ja kulttuureihin. Ja siksi myös kotouttamisessa olisi hyvä huomioida asenneilmapiiri. Jos lapsi kokee jo pienenä, että hän on vihamielisessä ympäristössä, voi luottamuksen rakentaminen olla erittäin vaikeata myöhemmällä iällä.
Zizek tappaa dokumentissa ”suuren toisen”: ”ei ole toista, johon vertaamalla saisi merkityksen”. Toista ei ole, on vain yksilöitä. Olemme tietoisuudessamme yksin.
Päädyin itse samaan tulokseen. Ei ole ”toista”, se on tietoisuuden temppu, mutta se voi olla pakollinen ja hyödyllinen työkalu, kun yritämme hahmottaa maailmaa, itsemme, sekä tekojemme arvon siinä.
Zen koan: Kaatuva puu
”jos metsässä kaatuu puu eikä kukaan ole kuulemassa, niin kaatuuko puu oikeasti.”
Olen aiemminkin tehnyt omia tulkintoja eri uskontojen opeista ja jatkan nyt samalla tiellä, koska mielestäni tässä kysymyksessä (voisi), olla viitteitä ”toiseen”. Tai ainakin sitä voi mielestäni käyttää tässäkin esimerkkinä.
Jos tietoisuutesi on metsä ja kukaan on ”toinen”, niin koan alkaa kuulostaa järkevältä. Buddhalaisuus pohjimmiltaan myös pyrkii irrottautumaan dualismista, joten ”toisen” tiedostaminen sopii sen oppiin.