Matkalla minussa

Alkuperäinen julkaisu 09.09.2011: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82582-matkalla-minussa

Pystyn erottelemaan itsestäni tietoisen osan. Sen lisäksi tiedän, että kokonaisuus jonka muodostan on monimutkainen symbioosi, erilaisia bakteereja, soluja ja sähkövirtaa. Se on fyysinen olemukseni, kutsutte sitä millä nimellä tahansa. Pelkkää ”kvarkkien tanssia” tai ei, se on silti osa minua ja kokonaisuutta, josta muodostuu kokemus olemassaolosta.

Tietoisuuden ja fyysisen olemassaoloni välissä on silti jotain, johon yritän nyt tarttua. Väitän, että jokaisessa ihmisessä on myös yhteisöllinen minuus, jota yritän kirjoituksessa tuoda esille. Ajatuksen juuret ovat jossain syvällä, Seppo Oikkosen kirjoitukset ovat toimineet inspiraation lähteenä. Kirjoitus omantunnon kokemuksesta (kirj. Kaisa Kansine) herätti kysymyksiä, jotka lopulta johtivat tähän kirjoitukseen.

Kokemus omatunnosta ja ihmisillä olevat moraalikäsitykset pakottavat ajattelemaan, että meissä on ulottuvuus, joka pystyy arvioimaan tekojemme seurauksia niiden kohteessa. Mihin tarvitsemme tällaista vertailukohdetta ja miksi se näyttäisi syntyvän kaikille (mieleltään terveille) ihmisille? Oman väitteeni mukaan, minuuden määritteleminen (jonka tietoisuus haluaa tehdä) vaatii tällaisen yhteisöön perustuvan minuuden olemassaolon (se on todennäköisesti ollut olemassa jo ennen tietoisen minuuden kokemuksen kehittymistä).

Sisäinen ääni, joka meissä arvioi tekojemme seurauksia ja jota kutsumme omaksitunnoksi on siten lähtöisin itsemme ulkopuolelta, kokemusmaailmastamme. Koemme sen kuitenkin osaksi itseämme ja se on vain ja ainoastaan osa minuutta (muut eivät voi kokea sitä).

Olen huono nukahtamaan ja kiitoksena siitä, tein viime yönä tuttavuutta oman yhteisöllisen minuuteni kanssa. Veikkaan, että jokainen meistä voi tehdä saman kokeen ja tulee päätymään hyvin samanlaisiin lopputuloksiin. Etsin lähdettä omatunnon kokemukselle ja käsityksilleni oikeasta ja väärästä. Mieleeni projisoitui ryhmä ihmisiä. Äidistä – joulupukkiin! Joukon moninaisuus hämmensi minua aluksi, mutta seuratessani ryhmän toimintaa, löysin sieltä yhteisen määrittelevän piirteen. Kaikkiin hahmoihin liittyi tekoja, jotka koen oikeiksi tai vääriksi, hyviksi tai pahoiksi.

Eroamme toisistamme siinä, mitä hahmoja näemme tässä ryhmässä ja minkälaiset teot heidän välisiään suhteita määrittelevät. Uskonnollisilla ihmisillä, Jumala voi korvata koko ryhmän tai sitten se toimii yhteisöä sitovana elementtinä. Yksi selitys ihmisten uskonnolliselle taipumukselle voisikin löytyä tällaisesta yhteisö-minuudesta. Uskonnolla tai jumalkuvalla on paalutettu hyviä arvoja ja hyvää käyttäytymistä edustavia ajatuksia, pysyviksi opinkappaleiksi. Samalla on laajennettu omaa sisäistä yhteisöä.

Esim. keskiajalla matkustava kauppias on tiennyt heti ristin nähdessään, että lähistöllä on ihmisiä, joiden sisäinen arvomaailma on hänelle tuttu ja siten ”turvallinen”. Yhteinen moraali ja oikeustaju ovat herättäneet tunteen ”omista” (resonoinut oman sisäisen yhteisön tunteen kanssa).

Tärkeäksi kysymykseksi muodostuukin se, miten turvalliseksi ja luottavaiseksi minä – kokee suhteensa yhteisö-minään?

Jos tietoisuutemme alla on tällainen yhteisöllinen minä, jolla arvotamme tekojemme seurauksia ja joka määrittyy siihen imemistämme vaikutteista, niin miten paljon se määrittelee tietoista minäämme? Syntyvätkö monet mielenterveysongelmat ja narsismi yhteisö-minän puutteellisesta luottamuksen tunteesta? Jos tällainen osa minuutta on olemassa, pelon kylväminen ja materiaalisten arvojen korostaminen ovat viemässä meitä tielle, josta suurin osa ei tule löytämään omin avuin takaisin.

Miltä sisäinen moraalijoukkosi näyttää? Koetko olevasi turvassa heidän joukossaan ja miten he kohtelevat toisiaan? Onko sisäisen yhteisön eheyttäminen (viljelemällä hyviä tekoja ympäristöön) tie kohti terveempää minuutta (ja yhteiskuntaa)?

Tutkikaa sisäistä maailmaanne. Sieltä voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoista, todellista tai ei!


Kommentti 27.02.2017

Tästä aiheesta olen näköjään kirjoittanut kaksi eri artikkelia. Toinen on Zizekin ”inspiroima”: Lyhyt tutkielma ”toisesta”

Lyhyt tutkielma ”toisesta”