Alkuperäinen julkaisu 27.02.2017: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82649-vapauden-kaivo
”Vapaa kuin taivaan lintu!”, on yksi pitkään ihmisten keskuudessa elänyt vapauden vertaus. Sen avulla voin aloittaa kirjoitukseni vapaudesta ja sen luonteesta. En ole sinut vapauden käsitteen kanssa. Sen määritteleminen on vaikeaa, koska kysymyksessä on subjektiivinen kokemus, ei universaali arvo.
Vapaus fyysisen todellisuuden rajoitteista (luonnonlaeista) on mahdottomuus. Ihminen ei voi olla vapaa kuin lintu, koska meillä ei ole siipiä. Eikä vapaus painovoimasta ole se mitä ihmiset tarkoittavat puhuessaan vapaudesta. Täydellinen vapaus on mahdollista vain mielikuvituksessa.
Koska vapaus fysiikan laeista ei ole ihmiselle mahdollista, lähden liikkeelle siitä havainnosta, että vapaus on subjektiivinen kokemus. Se ei siten ole suoraan sidoksissa ympäristöömme, se on suhde, joka perustuu henkilökohtaiseen tunteeseen. Mistä voimme olla vapaita, jos emme voi vapautua ympäröivän todellisuuden rajoitteista ja koko käsitteen sisältö syntyy oman päämme sisällä? Mitä on vapaus?
Tässä välissä on hyvä tehdä myös se huomio, että vapauden käsite on ihmisten kokemuspiirissä määritelty ja emme voi käydä keskusteluja vapaudesta eläinten tai itseämme korkeamman olennon kanssa. Vain ihminen voi ymmärtää vapauden. Ajatukseni palasivat luolavertaukseen. Platonin vertausta voidaan käyttää myös vapauden käsitettä tutkiessa. Vapauden kokemus on samalla tavalla suhteellinen kokemukseen vapaudesta. Jos olet elänyt koko elämäsi vankeudessa, tietämättä mitä vapaus on, miten voit ymmärtää vapauden ja minkälainen on vapauden kokemus, jos vanki vapautetaan? Se on hyvin radikaalisti erilainen, kuin ihmisellä, joka on elänyt saman kokemushistorian, kuin minä.
Vapaus on suhteellinen omaan kokemushistoriaan.
Vapauden käsitteen sisältöä voi tulkita myös sen vastakohtien valossa. Pakko on vapauden vastakohta. Vankeus on yksi sen ilmenemismuoto. Valta on vapauden vastavoima, koska sen avulla luodaan pakottava tila. Myös valta on suhteellinen käsite. Usein puhutaan vapaudesta, kun tarkoitetaan taloudellista riippumattomuutta (tai sellaista tilaa, jossa taloudelliset resurssit eivät rajoita toimintaa). Raha on kuitenkin yksi vallan ilmenemismuoto. Käyttäessään taloudellista valtaa, toimija rajoittaa omalla käytöksellään muiden valintamahdollisuuksia. Myös yksityisomaisuus ja immateriaalioikeudet ovat vapautta kaventavia oikeuksia. Niiden luonne on käyttöoikeutta rajoittava. Vapaa markkinatalous on lähempänä vapauden vastakohtaa, kuin itse vapautta. Sitä ei voi olla olemassa ilman vapauden vastakohtia, pakkoa ja valtaa. Sen mahdollistama vapaus tarkoittaa vallankäyttöön oikeutetun toimijan mahdollisuutta käyttää rahaan sidottua valtaa, muihin yhteiskunnan jäseniin. Suhteellista siitä tekee vallankäytön kohteen vapaus olla ottamatta rahaa vastaan. Pakottavaa taloudelliseen valtaan alistumisesta tekee valtioiden lainsäädäntö ja sen perustana oleva fyysisen väkivallan monopoli.
Siis mikä vapaus? Koska vapaus on yksilön henkilökohtainen kokemus, on oltava tekijöitä, jotka vaikuttavat tähän tuntemukseen. Merkittävä osa niistä syntyy vuorovaikutuksesta fyysisen todellisuuden kanssa. Osa tätä ympäristöä, jota tietoisuutemme havainnoi on oma kehomme. Fysiikan lait on jo aiemmin todettu ylitsepääsemättömiksi. Niistä ei voi vapautua. Oman kehomme singaalit, nälkä, väsymys, aggressio, jne. vaikuttavat ajatteluumme ja esim. riippuvuus voidaan nähdä yksilön vapautta rajoittavana käyttäytymismallina. Tarkoitetaanko vapaudella oman kehon hallintaa? Itsekuri ei kuulosta oikealta lähtökohdalta, kun puhutaan vapaudesta. Kuri kuulostaa enemmän vastakohdalta.
Hedelmällisin suunta tutkia vapauden käsitettä on ymmärtää se yksilöiden välisenä suhteena. Nyt päästään kohti havaintoa, jonka perusteella kyseenalaistaisin koko vapausideologian. Koska oman havaintoni mukaan, ihmiset eivät tarkoita vapaudella itsekuria ja taloudellinen valta ei ole vapautta, niin mistä ihmisten vapauden tai sen puutteen kokemus syntyy? Suhteestamme toisiin ihmisiin. Kokemukseen siitä, saammeko toimia ilman muiden ihmisten luomia rajoitteita. Sosiaalinen paine on sosialisaation seurauksena syntynyt yksilöiden toimintaa rajoittava tekijä. Sen ymmärtäminen vallankäyttönä ja pakotteena jää useimmalta huomaamatta.
Kokemuksemme vapaudesta on riippuvainen siitä, minkä koemme vapauttamme rajoittavina tekijöinä. Luontoa ja itseään voi hallita, mutta muihin ihmisiin kohdistuva vallankäyttö vaikuttaa käänteisesti. Syy ihmisten vapauden tunteen puuttumiseen on siten lähtöisin toisista ihmisistä (tai eroista vapauden käsitteen sisällössä). Luomalla rajoitteita muiden käyttäytymiselle kavennamme yhteiskunnassa olevan vapauden määrää. Sosiaalinen paine on yksilöiden vapautta rajoittavana tekijänä kaikkein vaarallisin. Kaikkein hulluinta on se, että tarve rajoittaa muiden käyttäytymistä on lähtöisin luottamuksen puutteesta. Pakko ja rajoitteet syntyvät tarpeesta korvata puuttuva luottamus.
Yhteisön paine ja vapauden paradoksi
Tukeudun nyt eilen kirjoittamaani artikkeliin, jossa hahmottelin sisältämme löytyvää arvoperhettä, yhteisö-minää. (kts. Matkalla minussa 10.09.)
Vapaus on subjektiivinen kokemus, jota vertaamme johonkin ympäriltämme opittuun. Sama yhteisöllinen ominaisuus toimii todennäköisesti myös vapauden (tai sen puutteen) -tunteen lähteenä. Emme vertaa ”vapauttamme” ulkoiseen kokemukseen, vaan kokemukseemme osana sisäistä yhteisöä.
Jos yksilö kokee oman sisäisen perheensä pakottavaksi ja omaa toimintaansa rajoittavaksi, syntyy sisäinen ristiriita. Yksilö kokee tarpeellisena irrottautua tällaisesta vallankäytöstä ja alkaa vastustamaan sitä. Rikkomalla sisäistetyn vallankäytön kahleet (sosialisaation), yksilö pystyy vapautumaan yhteisön normeista. Tällaisena kehityskaarena voisi nähdä esim. murrosiän ja siihen liittyvän itsenäistymisen. Minä, nousee yksilöksi oman arvoperheensä keskuudesta ja kasvaa kypsäksi itsenäiseksi ihmiseksi.
Koska subjektiivinen vapauden tunne on perustaltaan yhteisöllinen, liittyy siihen ongelmallisia ilmiöitä (yksilön näkökulmasta). Täysin ”vapaasti” käyttäytyvä yksilö on mielivaltainen, häntä ei kiinnosta muiden mielipiteet tai heissä syntyvät reaktiot, hänen oman toimintansa seurauksena. Tällainen ei ole vapautta, koska yhteisö ei sitä hyväksy ja mielivallan lopputulos on lähes aina rangaistus.
Minkälainen yhteisö mahdollistaa vapauden kokemuksen? Yhteisö, joka ei pakota tai painosta. Vapaus, kuten mainitsin jo aiemmin, on siten yhteisön (pakottavista) normeista irrottautumista. Yhteisön normeilla on kuitenkin tarkoitus, ne kasvattavat yksilöiden välistä luottamusta ja käyttäytymisen ennakoitavuutta. Yhteisön näkökulmasta, ihmiselle voidaan antaa vapaus, jos hän käyttäytyy ilman ulkoista pakkoa yhteisön hyväksymällä tavalla.
Vapautta ei voi ottaa, se pitää ansaita. Yksilö, joka pyrkii irrottautumaan kaikista yhteisön luomista normeista, kokee ehkä hetkellisen vapautumisen tunteen, mutta lopulta hän huomaa ajaneensa itsensä nurkkaan. Rikkomalla yhteisön pelisäännöt, hän on rikkonut luottamuksellisen suhteensa ympäröiviin ihmisiin. Muut ihmiset eivät hyväksy hänen kasvanutta ”vapauttaan”, vaan kokevat sen ongelmana. Yksilöä voidaan pyrkiä rajoittamaan tai hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Vapautta kaipaava yksilö on menettänyt luottamuksen, jonka seurauksena hän on menettänyt myös yhteisön antaman vapauden.
Kasvava vapaus luo tarpeen pakotteille ja rajoitteille. Pakotteet ja rajoitteet kaventavat vapautta. Paradoksi on valmis.
Et voi vapautua fyysisen todellisuuden rajoitteista
Itsekuri on työkalu, jolla voit hallita kehosi singnaaleja
Kokemus vapaudesta on subjektiivinen
Se, minkä ihminen kokee vapaudeksi, on sidoksissa yhteisön käsitykseen vapaudesta
Yksilön ja ympäristön välille syntyvä ristiriita (kokemus pakosta), herättää tarpeen vapaudelle
Irrottautumalla yhteisön normeista, yksilö vapauttaa itsensä sisäistetystä vallankäytöstä
Polkemalla yhteisön normit, yksilö menettää yhteisön luottamuksen
Yhteisö, joka ei luota yksilön ”sisäisen” toimijan käyttätyvän heidän normejaan kunnioittavasti, ei anna hänelle vapautta toimijana, vaan pyrkii säätelemään hänen toimintaansa pakottein ja rajoittein.
Mihin tällainen vapauden ylistäminen johtaa? Mielivaltaisiin yksilöihin, luottamuksen puutteeseen ja narsismiin. Pakkoyhteiskuntaan.