Alkuperäinen julkaisu 14.02.2013: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132772-yhteiskunnan-karma
Karma ymmärretään eräänlaisena hyvien ja pahojen tekojen vaakakuppina, jonka tila vaikuttaa yksilön tulevaan elämään. Hyvät teot tuovat mukanaan hyviä tapahtumia ja pahat ikävämpiä.
Karma ei ole pelkkää uskoa. Sillä on sidos yksilön psykologiaan. Normaali ihminen kärsii tehtyään pahoja tekoja. Myös ympärillä olevat ihmiset reagoivat ikäviä asioita tekevään ihmiseen ja äärimmäisessä tapauksessa he voivat eristää hänet ulos yhteisöstä.
Blogin otsikolla viittaan yhteiskunnalliseen tilaan. Minkälainen on yhteiskunnan karma ja miten sen voisi ymmärtää? Voisiko tähän tilaan vaikuttaa omilla teoilla? Ymmärrämmekö karman liian suppeasti, oman yksilökeskeisen maailmankuvamme seurauksena? Muuttuuko karman laki konkreettisemmaksi, jos se ymmärretään yhteiskunnallisena tilana?
Sääntö on hyvin yksinkertainen. Joku tekee hyvän teon. Teon kohde (ja tekijä) kokee positiivisen kokemuksen. Yhteiskunnallisen karman arvo kasvaa positiivisella puolella. Mitä suurempi arvo on hyvien tekojen puolella, sitä todennäköisempää on se, että kohtaat yksilönä positiivisen teon (ja kokemuksen). Hyvä kiertää ja yhteiskunnasta tulee kaikille miellyttävämpi paikka olla ja elää. Luottamus kasvaa. Toinen ei ole vihollinen tai kilpailija.
Yksinkertaista? Pienillä teoilla me jokainen voimme kääntää yhteiskunnallisen ilmapiirin kohti parempaa suuntaa. Suomi on ollut pitkään turvallinen maa ja luottamuspääoma, joka on hiljalleen kasvanut keskuuteemme on voimavara, joka puuttuu monelta maailman valtiolta. Nyt kiristynyt ilmapiiri ja koventunut kilpailu on kuitenkin alkanut rapauttamaan sitä. Ei anneta sen tapahtua. Käännetään suunta takaisin posiviitiselle uralle. Jokainen voi kutsua sitä haluamallaan nimellä. Luottamuksen ilmapiiriksi tai positiiviseksi karmaksi.
Hyvää ystävänpäivää!
Kommentti 27.02.2017
Luottamus on sen verran usein toistunut käsite viime aikaisissa facebook päivityksissäni, että tuon tähän mukaan myös uuden näkökulman. Suomessa on puhuttu nyt paljon turvallisuus- ja maahanmuuttopolitiikasta. Turvallisuudesta, tai sen puutteesta, keskustelu julkisuudessa on omiaan heikentämään yhteiskunnan luottamusta. Viholliskuvia rakentamalla rapautetaan yhteistä luottamuksen tunnetta (tai sitä yritetään rakentaa luomalla ulkoinen uhka). Suomessa se on maahanmuuttopolitiikan yhteydessä saanut myös suomalaiset riitelemään keskenään. Luottamuksella ja turvallisuuskoneiston koolla on siten toisiinsa verrannainen tarve. Luottamuksen kasvu pienentää tarvetta kontrollille ja sen ylläpitämisen vaatimille viranomaisille. Sama näyttäisi toimivan molempiin suuntiin. Luottamuksen romahtaessa siirrytään kohti kaikkien sotaa kaikkia vastaan.